osta itsellesi onni

 Jengi sekoo tääl joka päivä enemmän kysymyksii kaikil, vastauksii ei kenelkää.
  Minä minä, itellemme eletään. Samaanaikaan tuolla jossain ranteet auki vedetään.
 Mut mitä sitten? Huutakoon maailma tuskissaan, kunhan en minä itte. Kunhan mul on uranousu ja kaks autoo, mut ilman suolaa, kaikki niin mautont.
  Masennusta, viinaa, järvii ja metsii. 
 Kattoo telkkarii liikaa, rakkaus on seksii.
 Vastauksia etsii kaikki on hiljaa. Radio huutaa hudred dollar, biljard!
 Ei tää voi mennä tälleen, eikä se meekkään...
( godfm.)

 Välillä tuntuu, että täällä onnellisuus on sidottu materiaan.  Jotkut ihmiset tuntuvat ajattelevan olevansa onnellisempia ostaessaan uuden auton, talon tai massoittain muodin mukaisia vaatteita. Ostamalla itselleen sielun. 
   Havahduin tänään nettikauppoja selaillessani ajatukseen :" elänkö vain itselleni?"
 Tuo ajatus säikäytti minut ajattelemaan, että olenko sittenkin samanlainen kusipää kuin kaikki muutkin?

 Olen aina ajatellut kuuluvani ihmisiin, jotka kaatuneen ihmisen nähdessään ryntäävät  auttamaan häntä.  Avaamaan hengitystiet ja antamaan tekohengitystä tai vain paikkaamaan polven... Kuten useimmat  toivoisin tekeväni näin...
 Kuinka moni todellisuudessa kuitenkaan juoksisi auttamaan nähdessään oksennukseensa tukehtumaisillaan olevan laitapuolen kulkijan? Kuinka moni meistä alkaisi välittömästi elvyttämään tätä henkilöä tai  tarjoamaan kyytiä sairaalaan? 
 " muuten kyllä, mut ku nahkapenkit... "
 ( kenekään ei tarvitse siltikään ryhtyä äiti Ammaksi, ellei itse  niin halua. Kansalaisvelvollisuus ja omatunto jokaisen tulisi kuitenkin omata..)
 

 Nykyään raha on saavuttanut lähes saman aseman, kuin mikä uskonnolla oli ennen. Tämä kielii lähinnä ihmiskunnan rajusta muutoksesta, sillä ennen pappia arvostettiin eniten, kun taas nykyään rikkaat pyörittävät maailmaa..
 " Raha ei tuo onnea, mutta edesauttaa sitä.." 
 Ollaanko me vaan robotteja rahan vallan alla?(  Onko rahalla liikaa valtaa meijän elämissä?)
 Isekkin tuon lauseen sanoneena olen joutunut nöyrtymään.  Sillä kaikkein masentavimpana hetkenä lohtu ei ole tullut mistään ostettavasta.
...  Lohtuni on tullut useimmiten sieltä mistä en sitä etsinyt...
( Et voi ostaa tuulta tai auringonlaskua.)
( Et voi ostaa kestävää onnea, ystäviä, naurua tai aitoa välittämistä...)
 Et voi ostaa elämääsi sen suolaa...
  Elämään haetaan onnea monilla tavoilla, toiset patikoivat, hankkivat oman henkioppaan sisäiseen maailmaansa ja toiset ostavat...Lista on varmasti loputon...
 Toivon kuitenkin, että joskus jonkun toisen onni menee omasi edelle. 
 Sillä loppujenlopuksi, jokainen meistä päätyy hautaansa, eikä  kuolemaa voi lahjoa maallisilla saavutuksilla tai kasatulla omaisuudella.  Niitä et voi ottaa mukaasi.
 Toivoisin kuitenkin, että voisit viimeisiä henkäyksiäsi ottaessasi ajatella, ettet elänyt vain 
 itsellesi. 


 Missä on sinun elämäsi sielu?

 http://www.youtube.com/watch?v=G79ZYz_ZFiY
 Maailma tää julma meidän ympärillä/
Koettelee meitä kaikkii ja sen tuntee sydämissä/
Elämän lanka palaa jonka tämä kynä piirtää/
Aika on sanoa nyt vidoin teille hyvästit jää/
Kyllä sinä tiedät että huolta susta kyl mä pidän/
Pidän kiinni elämästä en oo niin kylmä minä/
Vielä etten tuntisi mä muka enää yhtää mitään/
Kai sä huomaat kuinka kylmä maailma tää pyytää sisään