tiistai 10. heinäkuuta 2012

Enemmän kuin elämää

 Jokainen meistä on kävellyt hetkeen johon on halunnut jäädä asumaan.  Kosketukseen. Aamukasteeseen alkojen alla. Uusien ystävien nauruun... Nuo pienet hetket tekevät synkästäkin elämästä siedettävän edes hetkeksi.
 Kuitenkin kaiken muun tavoin hyvätkin hetket lipuvat ohitsesi, etkä voi enää tavoittaa niitä vaikka yrittäisitkin. Voit saada jotain sen kaltaista, mutta se on vaan jäljitelmää. Halpaa kopiota, joka ei korvaa aitoa versiota.
 Vaikka hyvät hetket lipuvatkin huonojen tavoin ohitse niiden ei tarvitse loppua siihen. Usein on itsestäsi kiinni osaatko arvostaa elämäsi kauneimpia hetkiä silloin kun ne ovat käsillä, vai annatko niiden lipua ohitsesi kun metsästät halpaa kopiota. 
 Itse olen metsästänyt tiettyä hetkeä liian kauan, kunnes tajusin mökille ajaessani, että matkalla oli monta kaunista maisemaa katsottavana, enkä minä katsonut. Tajusin hetken kauneuden liian myöhään.
 Aivan liian usein näin on sattunut myös lähelläni olevien ihmisten kanssa. En ymmärtänyt välittää heistä, kiinnittää heihin huomiota ennen kuin hetki ja ihminen ovat menneet jo pois elämästäni. Eniten häiritsee, etten ikinä sanonut heille kiitos. En kiittänyt mukavasta lenkistä, saunakaverista tai arvokkaasta opetuksesta. Enkä tainnut edes vastata siihen niin kauniiseen ja rakkaaseen hymyyn. Monien muiden tapaan pidän elämääni ja  siihen kuuluvia itsestäänselvinä.
 Nyt tässä  kauniita  hetkiä täynnä olevassa maailmassa on taas aika itkeä hiljaa ja kiittää kaikesta, etenkin tästä elämän tärkeimmästä opetuksesta, joka antoi taas hetken.
 tämä hetki toi mukanaan myös kappaleen:
   http://www.youtube.com/watch?v=o-6nn_v_zwM


           P.s. Nuo kauniit hetket jäävät usein elämään sieluun, ja usein nuo hetket, jopa muistojen haalistamina ovat enemmän kuin elämää... <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti