kiitos.

 Usein  ihminen ei kiinnitä huomiota siihen, miten kanssaihmiset kohtelevat toisiaan, ennen kuin  jokin avaa silmät näkemään tosiasian. Minulle tuo silmien avaus oli kun asiakkaani kiitti minua pakkausavusta.  Hämmennyin ja pysähdyin miettimään. 
Niin olen olut puolitoista kuukautta töissä ja tuo kiitos tosiaan  oli ensinmäinen kuulemani...  
 Kuitenkin tuo kiitos oli  niin vilpitön, että se  korvasi ne puuttumaan jääneet  kauniit sanat ja  kiitokset.  Kuitenkin sen pienen hetken verran tunsin syvää iloa sydänmessäni ja  kuitenkaan sen ilon lahjoittajalle se ei maksanut kuin muutaman sekuntin. 
 Hän tuskin edes huomasi antamaansa lahjaa. Minä kun unohdin kiittää... 
 Kuinka voimmekaan unohtaa ne kauniit ja niin pienet sanat? Kiitos, anteeksi, ole hyvä...
Näiden kun luulisi kuuluvan jokaisen ihmisen perus käytöstapoihin... Tai edes se hymy? 
 Maksaako näiden pienten sanojen vilpitön lahjoittaminen tai pieni hymy sinulle jotain?

 P.s. Voitte varmaan kuvitella hymyni kyseisen asikkaan poistuttua ja  kun pestyäni  pullokoneen tämäkin kiitti tavallaan: näytölle näet ilmestyi teksti " kiitos kun pesit minut <3"... =) suloista, eikö?  =D