Hymyilen pienelle sydänmelle ja hipaisen sitä sormenpäälläni.
Nautin vielä hetken venytyksestä ja kuuntelen yhtä lempikappaleistani. Mietin tulevaisuuttani, minne päädyn ensi syksynä lukion jälkeen?
" En tahdo ajatella, miettii, mut tulevaa elän tänään.
Ja kaiken muun koitan unohtaa.
En pysty paeta ja silti aina huominen saa mut jälleen kiinni.
Ja taas mä ajattelen sitä samaa kehää päiväst toiseen.
Entä jos tää on se viimene, enkä mä vuoteeltani nouse.
En tiedä uskallanko sitä hetkee kohdata ja sitä peloissani tänään odotan.
Painan pääni alas ja mä toivon etten lähde vielä,
koska mä en tiedä mitä mä tuun näkeen siellä.
En tahdo nukahtaa, ja mä pelkään
silti vielä toivon, voisin löytää elämästä enenmän.
Isä taivaan, oleks sä jossakin?
Jos sä olet, miten sinut tuntisin?
Isä taivaan, mul on ikävä.
Ole suojani tänä yönä."
Käyn makaamaan sänkyni vallanneen tyynykasan päälle ja katselen valonauhaa yläpuolellani. Annan valon piirtää kuvioita käsivarrelleni ja kasvoilleni samalla kun hymyilen koirani kovaääniselle kuorsaukselle. Samassa se tunne iskee taas.
TUO tunne jonka olen kokenut niin useasti ennenkin. Olen turvassa, tänään, huomenna ja ikuisesti. No worries, hakuna matata.
En voi pidätellä hymyä, saati älytöntä onnen aaltoa enään. Jopa tuo kappale kuvastaa olotilaani täysin, sekä ennen onnen aaltoa, että sen jälkeen.
" mä suljen silmät ja tiedän, sä oot mun lähellä.
En huomista enää pelkää, kun suojaasi mä jään."
Kuitenkin mieleni valtaa epäilys, siitä jos kaikki palaakin ennalleen.
" Miten mä voisin tietää, että olet lähellä,
Eikä mun tarvis huomist enään pelätä?
Mä olen väsynyt, tähän samaan elämään
ja siihen mitä löydän sydämmeni sisältä.
Mikä on se mikä täyttää mun tyhjän sydämmen?
Ja miten mä voisin olla täällä onnellinen?
Ehkä tällä kaikella on joku tarkotus, siihen mitä teen täällä?
Mistä löytyy vastaus?
Mä olen etsiny kenen puoleen voisin kääntyy!
Ja se ikävä, mitä mä tunnen vois jo päättyy!
Ja mä saisin nähdä elämässä muutoksen, lausun tän pienen rukouksen.
Isä taivaan, oleks sä jossakin?
Kun sä olet, miten sinut tuntisin?
Isä taivaan, mul on ikävä.
Ole suojani tänä yönä."
Samassa mieleni valtaa taas rauha ja hiljaisuus, suljen silmät ja tiedän. Hän on mun lähellä. En huomista enää pelkää, kun suojaansa taas jään. <3
Hymyilen mummoni minulle maalaamalle taululle, johon hän on maalannut rukouksen jolla siunasi minut synnyttyäni.
" Rakas Jeesus kuule meitä,
suojaa pienen kyyhkymme teitä.
Hoida kättä, pientä jalkaa,
nyt kun elon taival alkaa."
Nyt syvemmin kuin koskaan ennen ymmärrän tuon rukouksen kuulluksi ja toteutetuksi. Kiitän taas hetkestä, joka opetti minut luottamaan siihen, että tuo kerran lausuttu pyyntö kantaa minua vieläkin, kohta 19 vuotta myöhemmin. Niin kuin se tulee aina kantamaankin.
" mä suljen silmät ja tiedän,
sä oot mun lähellä!
En huomista enään pelkää,
kun suojaasi mä jään!"
kappale: AOC- hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti