Nykyään kuulee sanottavan, uskon sitten kun näen, jopa "uskovaisten" keskuudessa.
Mitä sana uskovainen merkitsee, jos siitä otetaan usko pois? Siitä tulee vainen, vajavainen...
Uskon merkitys on uskomista, vaikkei sen kohdetta näkisikään. Tässä meillä on oppimista sillä nykyään luotamme patsaisiin, horoskooppeihin, ja amuletteihin, asioihin joita NÄEMME, mutta emme asioihin joita koemme sydämmessämme oikeiksi. Uskomme asioihin kuten taivaasta satavaan kultapölyyn, mutta me emme usko kirjaan joka on menestyksekkäästi ennustanut tulevan, jopa tämän päivän...( Näitä ennustuksia ei ole kumottu, ne on VAHVISTETTU. by Jeesus.) Emme USKO noiden asioiden kantavan meitä vieläkin vaan juoksemme kokemusten perässä, vain siksi koska haluamme nähdä.
Valitettavasti emme vain näe, ellemme usko, tai emme usko ellemme näe. Mitä me haluamme nähdä on se mitä meillä on sydämmessämme. Pönkitämmekö me uskoamme katsomalla tarpeettomia ihmeitä vai olemmeko kiitollia uskostamme ja näemme siten jokaisen päivän sisältämät ihmeet?
Onko silmänkääntötemppu meille suurempi ihme kuin syövästä parantuminen?
Onko todellakin kaikki ihmeet vieneet meiltä uskon tehden meistä vajavaisia. Onko tässä sukupolvessa montaakaan uskovaa, vai menemmekö me harhaan koettaessamme olla uskomattomia persoonaltamme, samalla vajavaisia?
Uskovan ihmisen ei raamatun mukaan tarvitse elää ihmeistä, tai etsiä niitä elämäänsä, sillä ne ihmeet tulevat luonnolliseksi osaksi uskovan elämää, koska hän eläisi uskoaan ilman niitäkin, ne ovat vain lisälahja vahvistamaan oikealla hetkellä ja luottamaan armoon, sitä riittää, tänäänkin.
Kuitenkin uskossaan vajavainen- ehkä se aivan uskomaton ihminen- saattaa etsiä uskoaan vääristä paikoista. Hän saattaa olla uskomatta ellei näe, vaikka ainut asia mikä häneltä vaadittaisiin olisikin ripaus uskoa etsimisen sijaan.
Ylpeys käy lankeamuksen edellä sanotaan, ja usein juuri ne uskovat ovat hetken kuluttua ne vajavaiset, ne lahjat kun on tarkoitettu lahjoiksi, ei ansioiksi.
t. uskovainen, kuitenkin hetkittäin hyvinkin vajavainen...
Muistan nii hyvi sen päivän ku oivalsin et usko on uskoa, hieno hetki. Mut aika ajoi täs maailmas ja näillä aivoilla se on silti vaikee ajatus. Ihmine ny sattuu olee mukautuvaine ja hienoo et on, mut välil sitä yrittää huomaamattaa samaistuu typerii ja turmiollisii ajatustapoihi. Täytyy oikee harjotella et saa sitä samaa uskoo mitä oli lapsena ja teininä. Pinnistää et saa kaike ylimääräse laskelmoinni jätettyy pois ja vaan yksinkertaisesti todeta et "Jumala on tässä". EI OLE mitään tarvetta ajatella asiaa mistää laatikon ulkopuolelta tai muutakaa vaikka tää maailma antaaki nii ymmärtää.
VastaaPoistaniinpä.. ihan liian helposti aletaan nykyään aatteleen et Jumala on jossain muualla tai et mein ongelmat on liian tavallisii Hänelle. Kuitenkin Jumala on tässä, niinku sanoit, ja Hän halus meidät just siks et vois kantaa ne mein ongelmat. Tää tekee täst just niin hienoo. Me ollaan haluttui, vaikkei sitä ansaittaiskaan.
VastaaPoistaja vaikka me kaikessa vajavaisuudessamme unohdetaankin pitää yhteyttä Isän kans, ni silti, joka armas kerta, kun ottaa yhteyttä (joskus pitkänkin ajan päästä) Isä ottaa avosylin vastaan. itse oon eläny aikoja, jolloin ei tee mieli rukoilla mutta silti Isä on ajatuksissa. ja aina kun alan taas rukoilla, pyydän Isältä anteeks, etten oo jutellu pitkään aikaan. se tuntuu niin hyvältä kun tässä maailmassa on yks (vaikkei sitä näekään) jota kiinnostaa mein asiat ja mein olemassaolo vaikka ketään muuta ei kiinnostais!
VastaaPoistaihana kirjotus!<3 oikeeseen aikaan.!
upee raapustus:) sai luottaan Iskään enemmän! <3 tuuuuuui, oot parhaus Ü
VastaaPoistahienoo et oli apua! =) säkin. <3 =)
VastaaPoista