tiistai 12. helmikuuta 2013

Rakkaudesta.

  Nyt ystävänpäivän lähestyessä ajattelin kirjoittaa siitä suuresta R:stä, rakkaudesta. Mutta mitä rakkaus oikein on? Onko se oman etunsa ajamista muiden edelle, vai muiden etujen asettamista omiesi edelle?  Onko se kahle, vai jotain vapauttavaa? true love

  Jokainen meistä tietää varmastikkin disneyn ja muun filmiteollisuuden kuvan rakkaudesta. Elokuvissa rakkaus tulee, iskee nopeasti kuin salma ja lamauttaa sen kokijat niinkuin sähköisku. Ja lähes poikkeuksetta tuo rakkaus päättyy avioliittoon ja onnellisiin vuosiin.  He elivät onnellisina elämänsä loppuun asti ym valehtelua. Pidän tätä suurena valheena sillä rakkaus ei käsitä pelkästään onnentunteita ja sitä maailman komeinta prinssiä/ kauneinta prinsessaa. Se on vain osa sitä. 
  Rakkaus sisältää itsessään 4 alalajia.
  1. Jumalallinen rakkaus - rakkauksista suurin. ( armo, uusi elämä)
    2. Ystävien välinen rakkaus - rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi
   3. Yksipuolinen rakkaus. . se kaikkein keljuin rakkaus, jos rakkaus voi koskaan olla keljua...
  4.  Aviopuolisoiden välinen rakkaus-  toisen rakastamista, ei hänen vioistaa huolimatta, vaan juuri       niiden vuoksi.  On PÄÄTÖS pysyä toisen rinnalla KAIKESTA huolimatta. ( ei siis mikään heppoinen päätös...)

Yhteistä näille kaikille rakkauksille on kuitenkin ( sopii etenkin agape rakkauteen. Rakkauteen jota Jumala kokee meitä kohtaan. Sillä Jumala on rakkaus, mutta rakkaus ei ole Jumala.)
  • Rakkaus on pitkämielinen
  • Rakkaus on lempeä
  • Rakkaus ei kadehdi
  • Rakkaus ei kerskaa
  • Rakkaus ei pöyhkeile
  • Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti
  • Rakkaus ei etsi omaansa
  • Rakkaus ei katkeroidu
  • Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa
  • Rakkaus ei iloitse vääryydestä
  • Rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa
  • Rakkaus kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
  • Rakkaus ei koskaan häviä



 Kuten ehkä huomasittekin en puhunut mitään seksistä, tämä siksi, että seksi ei ole rakkautta. Se on kyllä tapa osoittaa sitä, mutta jokaisen pedissä makaamiselle ei mielestäni riitä tekosyyksi rakkauden jakaminen.  Saatan kuulostaa tuomitsevalta, jokainenhan tekee virheitä joskus, eikö niin?  Aivan, mutta onko lähes puhtaasti fyysinen suoritus rakkautta? Eikö se ollutkaan jotain suurempaa? 
 Rakkautta voidaan kyllä osoittaa teoilla, MUTTA tietyissä rajoissa... ( esim et voi kahlita toista torniin rakkauden nimissä.)
 Toisen rakastamista ovat pienet asiat, teot joilla  ei ehkä tunnu olevan sen suurempaa merkitystä. Rakkauden jakamista voi olla pieni hymy, tai esim oven avaaminen toiselle. Rakkaus ei kahlehdi ketään tai satuta, mutta ei myöskään etsi omaa etuaan. 
 Ehkä seuraava linkki avaa teille hieman minun käsitystäni rakkaudesta: se aito rakkaus kun on jotain ihan muuta kun satua. Se on nyt.Tässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti