sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

miehuudesta

  Katson riehuvia lapsia ja pyydän heitä olemaan hiljaa ja keskittymään hetkeksi.Vaikken odotakkaan täydellistä vaikenemista häkellyn täysin alle 6- luokkalaisten lasten vastauksesta :" turpas kii ämmä..."   Hetken olen täysin sanaton, mutta onneksi minun ei tarvitsekkaan sanoa mitään, sillä samassa huone hiljenee täysin. Nuori mies oli astunut huoneeseen.
  Jotta ette luulisi tätä miksikään rakkaustarinan aluksi selvennän teille hieman taustoja. Nuo lapset ovat lähes kaikki isättömiä, yksinhuoltaja- äidin kasvattamia. Heidän ainut kosketuksensa miehiin on joko juoppo isäpuoli tai äitien satunnaiset hoidot, joista kumpaakaan lahkoa ei voi miehiksi laskea...  En siis aio kertoa teille suuresta rakkaudesta, vaan siitä millainen malli jokaisen isän tulisi olla lapselleen, jokaisen isoveljen sisaruksilleen ja jokaisen poikaystävän tyttöystävälleen. Puhun miehistä isolla M:llä. Ja tuo huoneeseen astunut opiskelijapoika oli juuri sellainen.
 Todellinen miehuus ei ole ulkonäöllinen seikka. Se ei ole kiinni minkäänlaisesta lahjakkuudesta. Todellinen miehuus ei ole kiinni lihaksien koosta tai sänkykumppanien määrästä. Todellinen miehuus on välittämistä, se on rakkautta, se on uhrauksia ja se on aikaa.  ( huom, todellinen miehuus on kaikkea mitä Jumalamme on!!!) Todellinen miehuus on kaikkea mitä me naiset- ja joskus myös miehet- rakastamme miehissä.  Miehuus ei näy, se aistitaan.
  Kuten alussa sanoin, noiden lasten kokemukset perustuivat virheelliseen kuvaan miehistä. Kuvaan, jonka mukaan naiset ovat miesten orjia. Kuvaan jonka mukaan on ok, nimitellä, haukkua ja lyödä. Kuvaan jonka mukaan kaikki " siistit ja äijät" on kännissä viikonloppuna ja kuvaan jonka mukaan heistäkin tulisi samanlaisia miehiä ja naisia. Liekö siis ihme, että  lasten sanat loppuivat kuin seinään oikean miehen kävellessä huoneeseen? Hänhän edusti täysin päinvastaista kuvaa miehistä kuin mihin nuo lapset olivat tottuneet.
  Oli aivan uskomattoman hienoa seurata noiden lasten aitoa kiinnostusta tuota miestä kohtaan. He halusivat hänen lähelleen, he halusivat kuulla hänen ääntään. Sen että hänellä on aikaa, ja että hän haluaa aidosti jakaa sen näiden lasten kanssa. Koska hän välittää. Hän välitti heistä, joita ei kotona huomattu, hän välitti heistä joita kiusattiin ja hän välitti heistä, jotka olivat rikki. Hän kunnioitti ja paransi, tietämättään ja ainoastaan läsnäolollaan.( Jokainen kristitty hymähtää tässä kohdin ja toteaa: " aivan kuin Jeesus"...) 
  Tulisiko siis jokaisen miehen rakentaa elämänsä rakkauden pohjalle rakastaakseen meitä naisia, tehden meistä hyviä äitejä valmiina kasvattamaan yhdessä taas yhden, ehjemmän sukupolven? Sillä vaikka aina ennen ajattelinkin, ettei nainen tarvitse välttämättä miestä mihinkään muuhun kuin lisääntymiseen minun täytyy myöntää olleeni väärässä. Sillä noiden lasten tavoin, minunkin kuvani miehistä perustui väärälle pohjalle. Nyt ymmärrän, että miehuus on jotain aivan muuta kuin mitä tässä maailmassa luulisi. Todellinen mies on jotain, jonka jokainen nainen ansaitsisi itselleen, jokainen tytär isäkseen ja jokainen sisko veljekseen... Todellinen miehuus on jotain jonka valitettavan harva näkee, vielä harvempi uskoo ja vain muutama pystyy siihen... Jos joku mies lukee tätä, haastan sinut: Ole todellinen MIES. Sillä rehellisesti, minä en ainakaan enään tyydy vähempään...







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti