sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Sinkkuvuodesta.

 Jep. päätin tossa kaks kuukautta sitten viettäväni vuoden yksin. 
 Ei, mulla ei oo takana pitkää seurustelusuhdetta tai kariutuneita toiveita. Ei särkynyttä sydäntä tai kyyneleitä.
Mutta jotain mulla on. Nimittäin kaipuu Jumalan puoleen.
Love is all.


Mä en sano, et seurustellessa ei vois samalla tutustua Jumalaan paremmin.Ei se niin mene. Mulle sinkkuus tarkottaa kuitenkin aikaa ettii mua itteeni, mitä mä haluan mu elämältä, mitä Jumala haluaa multa ja miten mä voisin kasvaa sille mun paikalle paremmin. Ja ennen kaikkea, mä haluan oppia rakastamaan itteeni enemmän. Olemaan armollisempi ja sallimaan sen, että oon itekkin ihminen. Koska kaiken mun elämässä kokemani jälkeen mä osaan rakastaa muita ihmisiä, mutta en osaa rakastaa itteeni silleen niin ku Jumala rakastaa. ( tähän haluan pyrkiä, vaikka se onkin vähän epärealistista, haluun kuitenkin päästä niin lähelle tätä tavotetta kun maholista.
tän ongelman ratkasemiseks mä haluan oppia rakastamaan Jumalaa enemmän, koska siten opin rakastamaan paremmin niin muita, kuin itteenikin.



 Kaippa tässä mun tempauksessa on takana myös jonkinlainen vastarannankiiskeys. Mun mielestä sinkkuus kun on nykyään aliarvostettua. Ainakin ite oon huomannu tämmösen ilmiön. Sinkkuutta pidetään välivaiheena lapsuuden onnen ja seurustelu onnen välissä. Monesti kun kuulen sanottavan ;" sä oot ihan liian kaunis ja nuori viettääkses iltas yksin." Joo, totta, oon nuori, mutta se tarkottaa myös sitä et vaikka ny oisin tän vuoden tai vähä pisempäänkin sinkkuna mulla on kuitenkin vielä MONTA päivää vietettävänä sen herra oikean kanssa. Ja vuos on kuitenkin aikas lyhyt aika. 

 Sitäpaitsi kuka sanoo, että sinkkuna ollessa pitäisi olla surullinen?!? Miten ihmeessä sä voit olla onnellinen toisen kanssa, jos et oo sitä ensin yksin?
 Miten sä voit olla onnellinen jos sun koko onnes on sitä toisen kanssa ollessa olevaa onnea?  Tää ku tekee susta varsin ärsyttävää seuraa ( ei pahalla), se et sul ei oo hyvä olla yksin tekee toiselle pattitilanteen jossa hänen on PAKKO olla sun kanssa, jotta olisit onnellinen. Tasapainoinen suhde ja sillee?
Pian huomaatkin olevasi taas yksin ja onneton. 


 Toinen argumentti, jonka olen kuullut sinkkuuttani vastaan on ollut ;" et sä voi päättää noin! Entä jos se oikee tuleeki ny tä vuoden aikana vastaan? Mitä sä sit teet?" Hmmn, jos se herra oikee tulee täs vuoden aikana vastaan hän kyllä ymmärtää. Jos hän siis todella on se oikea.  Sitäpaitsi, kuulun ihmisiin, jotka haluavat tutustua ensin ystävänä ja sitten vasta harkita parisuhdetta. Minä "raukka" kun haluan poikaYSTÄVÄN sitten joskus. Olipa se sitten vuoden, tai 20 vuoden päästä haluan aina ensin etsiä Jumalaa, sillä sen jälkeen kaikki muu hoituu itsestään. Koska loppujen lopuks kenen kanssa ikinä mä meenkään naimisiin tulee Jumala aina olemaan se ensimmäinen mies mun elämässä. 
P.s. Tää on ehkä mun tähän mennessä tehdyistä päätösistä se kaikkein vapauttavin (heti uskoon tulon jälkeen.)  On mahtavaa kun voi luvan kanssa antaa itelleen aikaa ajatella elämäänsä ja tulevaisuuttaan. Suosittelen muillekkin.

8 kommenttia:

  1. Hurjan fiksu ja hyvä päätös, hienoa että sulla on ollut halua ja tahtoa päättää noin :) Itellä on vähän vastaava päätös tällä hetkellä. Mulla on takana seurustelusuhde, joka alkoi ystävystymisellä ja vasta sitten rakastumisella, mutta joka päättyi yllättäen ja jätti tosi rikkinäiseksi. Huomaan, että Jumala opetti mulle kuitenkin sitä kautta jotain. Mun onnen ei kuulu olla kiinni siinä toisessa ihmisessä. Se, että mun ainut onni on seurustelu, on huono juttu. Jumala opetti mulle myös sen, että jos en ole onnellinen ilman seurustelusuhdetta ja tyytyväinen itseeni ilman sitä toista niin parisuhde ei sitä korjaa.

    Siksi ihailen sun hienoa päätöstä. Ite ajattelen tällä hetkellä myös niin, että nyt etsin Jumalaa ja seikkailen ja tutkin maailmaa ja opettelen rakastamaan Jumalaa ylikaiken ja annan Jumalan hoitaa mun haavoja niin, että sitten joskus kun sen herra oikean aika ehkä on niin se suhde kehittyy terveeksi ja reiluksi meille molemmille.

    Hyvää tekstiä siis ! Hyvää syksyä ja siunausta sulle ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. moikka. =) kiitos paljon positiivisesta palautteesta. =) tosi harmi et sul kävi tollee, mut pakko ihailla sun asennetta. Kyllä isä hoitaa ja se oikee viel kolahtaa. =) siunattuu syksyy sullekkin. :)

      Poista
  2. Hei Silja! Sinusta tuli mieleeni omat nuoruusmuistoni ja ajatukseni. (Apuva, olenko jo "vanha"- 27v..) Mutta mulla kans oli todella vahvana ajatus siitä, miten mun kannattaa vaan olla itsekseni, opetella itsenäistä elämää ja oppia tuntemaan itseäni. Katsella maailmaa, oppia olemaan itseni ystävä ensin. Ettei kaataisi niitä kaikkein kirpeimpiä tuntojaan toisen niskaan. Ja niin siinä sitten lopulta kävi, että ehdin nähdä maailmaa, matkustaa, tehdä "omia" juttuja, kunnes Mister Right tuli vastaan 5v sitten. Nyt naimisissa ja perhe kolmilukuinen. :) Eli tän kautta halusin rohkaista sua sinkkuvuotesi vietossa. Siunatkoon Jumala vuotesi ja täyttäköön toiveesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisusta! =) ja ihana kuulla, että jollakin muullakin on ollut tälläinen vaihe! :D mahtavaa ja siunattua vuotta sinnekkin ja onnittelut perheen kasvamisesta. =)

      Poista
  3. Kiitos Silja tästä, oot ihana ♥ Itse oon hiljattain eronnut ja olin aiva murtunut siitä ja oon vieläkin vähän säpäleinä. Tää autto ja mäkin voisin tehdä tän saman!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua kultapieni! <3 voimia paljon ja muista et oon AINA täällä jos haluat puhua! <3

      Poista