Siunattu lepotauko

 Olen ollut koko syksyn hieman kipeä. On tuntunut siltä ettei energiaa riitä mihinkään ja aina on fyysisesti vähän huono olo. 
Nyt kuitenkin makaan sängynpohjalla oikeasti kuumeessa kuitenkin lievästi sanottuna karmeasta olosta ja tylsistymisestä huolimatta olen tyytyväisempi kuin pitkään aikaan. Sain lepotauon jota olen rukoillut.

 On ihanaa makoilla sängyllä ja juoda kuppitolkulla kuumaa kaakaota ja haaveilla suklaaleivonnaisista.(monien naisten tavoin  en voi vastustaa suklaata..) Jos vaan jaksaisi kaupassa käydä niin voisi tehdäkkin jotain hyvää.  =) Eiköhän sinne kauppaankin kohta eksytä.

 Kaikkein parhainta tässä kuitenkin on se, että saan viettää päivätolkulla aikaa Isän kanssa. Saan nauttia siitä, miten minua koulutetaan odottamaan ja tekemään kiltisti tehtäviäni ja samalla lepäämään rauhassa ja juttelemaan haaveistani. Aivan, vaikka isämme onkin kaikkivaltias ja hän tietää ajatuksemme hän haluaa kuulla innovaatioitamme ja ajatuksiamme myös meidän kertomimamme. Esimerkiksi yksi unelmistani on koota kirja muistoista. Kirja jossa on mietelauseita, kuvia, kortteja, pieniä esimeitä ja ennen kaikkea muistoja ja tarinoita. (okei, mä kokoon sitä kirjaa jo... )
  

 Ennen kaikkea Isä on opettanut, että elämä on kaunista, suruineen, taisteluineen, pettymyksineen, mutta myös voittoineen ja hyvine muistoineen.  Haluankin oppia katsomaan maailmaa kokonaisuutena kauniita yksityiskohtia unohtamatta. Siinä onkin tavoitteita tarpeeksi täksi päiväksi. (vai onko sittenkään, jos sittenkin raahustaisin kirjastoon lainaamaan palan jonkun muun tarinaa elämääni?)