sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Tää on hyvä just näin

 Mun tulee jotenki tosi helposti ajateltua, että kaikki on hyvin sit ku jokin juttu on toisin.  Sit kun on valmistunu koulusta, sit kun opn parempi itsetunto ja sit kun on viisaampi... Tänään kuitenkin tajusin, että onni on tässä ja nyt. Että kaikki on hyvin just näin, vaikka mulla onkin tenttiin luku kesken ja hirmuinen stressi.  Tajusin, ettei onnellisuus ole kiinni siitä, mitä mulla on, tai siitä, että kaikki ois aina iha hyvin. Saisko sillon luvan kanssa olla onnellinen koskaan? Onnellisuus on tässä, arjessa. Kaikessa siinä stressissä ja jopa siinä, että kämppä ei näytä kodin kuvalehden asunnolta. Joskus tekee hyvää heittää hanskat hetkeksi tiskiin ja todeta, että tää on hyvä just näin. 


Tuo toteamus tuntuu poistavan taakkoja harteilta. Kun päättää olla tänään, edes yhden päivän ajan tyytyväinen elämäänsä se tuntuu aivan erilaiselta. Eteiseen kenkien mukana tullut loska on paljon mukavampaa luututa hymy kasvoilla, kuin myrtsinä. Ja sitä myrtseilyä on tullu tehtyä ihan liian paljon ja aivan syyttä. Mä päätin tänään, että tästä lähtien mä haluan elää elämäni niin, että mulla on asiat hyvin:

  1.  Jumalan kanssa.
  2. Kanssani tekemisissä olevien ihmisten kanssa.
  3. Itseni kanssa.
 Haluan herätä joka aamu hymy kasvoillani (tää ois valtava muutos nykyiseen, koska inhoan aamuja ja oon silloin suunnilleen yhtä iloinen kuin perseesee ammuttu karhu.) Haluan todeta” tästä päivästä tulee hyvä!” Haluan kertoa rakkailleni, mitä he merkitsevät minulle. Haluan antaa anteeksi jokaisen loukkaavan sanan ja teon. Haluan myös pyytää anteeksi jokaiselta, jota olen jotenkin loukannut.  En halua pyrkiä pyhimykseksi, sillä synnitön en tule koskaan olemaan, vaikka kuinka yrittäisinkin. Onneksi on sellainen hassu juttu, kuin armo.   Aina ja kaikessa ei tarvitse paahtaa tukka putkella eteenpäin.Haluan yksinkertaisesti todeta elämästäni, että tää on hyvä just näin ja mä oon hyvä just näin.


” Tänään mä hymyilen, mulla on kaikki mitä tartten.  Ennen tuntu, että aina jotain puuttuu, vaan ei puutu enää ei taakkoja harteil. Nyt mä kannan toivoa mukanani,  jopa siellä, missä ei sitä oo. Kuka mä oikein luulen olevani? Mä taidan olla just se mitä mä oon. Tätä elämältä haluun, on syytä hymyillä, kun herään. Jos eiliseen ei oo paluut, tää päivä on jäljellä enää. Tänään on tänään ja huominen on huomen ja huomisella on huomisen huolet. Tää on hyvä näin, vaik tästä lähtis puolet. Vaik mä lähtisin tänään, mä elän vaikka kuolen. ”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti